Palola: Maailman onnellisin kansa – olemmehan me?
Maailman onnellisuusraportti on jälleen julkaistu. Sen mukaan Suomi on jo seitsemättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Mikä tärkeintä: löimme jälleen kerran rakkaan läntisen naapurimme Ruotsin, joka sijoittuu vertailussa vasta neljännelle sijalle.
Raportissa onnellisuutta tarkastellaan kuuden eri käsitteen kautta: sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähyys. Raportin laatimiseksi 143 maan ihmisiä pyydettiin arvioimaan elämäänsä edellä mainittujen käsitteiden avulla asteikolla nollasta kymmeneen. Suomen pisteluvuksi saatiin 7,7.
Julkisuudessa käydään kärjistynyttä keskustelua muun muassa julkisen talouden tasapainottamisesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon kriisiytymisestä – puhumattakaan työmarkkinoiden tulehtuneesta ilmapiiristä. Sen perusteella meidän tavallisten matti tai maija meikäläisten on vaikea päätyä johtopäätökseen, että Suomi olisi maailman onnellisin maa.
Pessimisti esittääkin vastaväitteen, että taas on väärin tutkittu tai vastakysymyksen, kuinka onnettomia ne muut maat ja niiden ihmiset oikein ovatkaan. Kun tarkastelee ympäröivän maailman menoa ”työmarkkinakuplasta”, on aika vaikea uskoa suomalaisten onnellisuuden kokemukseen. Mutta uskottava se on, kun kerran on tutkittu ja kansa itse näin arvioinut.
Yhtä kaikki, työmarkkinoilla meno näyttää tällä hetkellä todella huolestuttavalta. Hallitus toteuttaa ohjemaansa työelämän ja sosiaaliturvan uudistamista koskevan lainsäädännön osalta tinkimättä ja tasan tarkkaan keinoilla, joita se on ohjelmaansa valinnut.
Työlainsäädännön uudistukset vaikuttavat kielteisesti työntekijän asemaan työelämässä ja sosiaaliturvan uudistukset osuvat kipeästi yhteiskunnan heikompiosaisiin.
Hallituksen perustelut uudistuksille ovat julkisen talouden tasapainottaminen ja työllisyyden lisääminen. Tavoitteista voimme varmasti olla samaa mieltä, mutta valituista keinoista vallitsee erimielisyys.
Työlainsäädännön uudistamiselle (lue: työntekijän aseman heikentämiselle) ei ole esitetty todennettuja työllisyys- tai taloudellisia vaikutuksia. Sosiaaliturvan uudistamisella (lue: leikkauksilla ja säästöillä) on varmasti myönteisiä taloudellisia vaikutuksia lyhyellä aikavälillä, mutta pitemmällä aikavälillä vaikutukset saattavat kuitenkin osoittautua olemattomiksi, kun ihmiset toimeentulonsa turvaamiseksi hakeutuvat yhden sosiaaliturvan luukulta toiselle.
Työlainsäädännön osalta hallituksen suunnitelmissa on työmarkkinoiden neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän kannalta kolme periaatteellisesti hyvin tärkeää hanketta: Työrauhalainsäädännön uudistaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömään kenttään ja vientivetoinen työmarkkinamalli.
Työrauhalainsäädännön osalta tavoitteena on rajoittaa merkittävästi poliittisia lakkoja ja tukityötaisteluja sekä korottaa tuntuvasti lakkosakkoja.
Paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömään kenttään vähentäisi pitemmällä aikavälillä työnantajien järjestäytymistä ja rapauttaisi vähitellen työehtosopimusten yleissitovuutta.
Vientivetoinen työmarkkinamalli tarkoittaa toteutuessaan, että valtakunnansovittelija tai sovittelulautakunta ei voisi jatkossa antaa minkään toimialan työriidassa sovintoesitystä, joka ylittäisi vientiteollisuuden yleisen palkkalinjan – mikä se sitten hajautetussa järjestelmässä jatkossa olisikaan. Tämä tarkoittaisi naisvaltaisen julkisen sektorin ja hyvinvointialueiden työntekijöiden jälkeen jäämistä yleisestä palkkakehityksestä, koska näillä toimialaoilla palkkaliukumat ovat vähäisempiä kuin yksityisillä toimialoilla.
Hallitus on nyt lähtenyt korjaamaan asioita, jotka eivät ole rikki. Se ei ole yleensä kovin järkevää toimintaa. Toisaalta hallituksen toimet ovat ymmärrettäviä, jos hyväksyy ne puhtaasti ideologisina ja tietää niiden olevan elinkeinoelämää, yrittäjiä ja työnantajia edustavien tahojen kynästä.
Miten ihmeessä pääsisimme ulos tästä todella tulehtuneesta tilanteesta? Mielestäni pääministerin kannattaisi kutsua työmarkkinaviisikko luottamukselliseen tapaamiseen ilman julkisuuden valokeilaa. Siinä olisi tilaisuus samassa pöydässä ilman sitoumuksia keskustella ja yrittää löytää pääsy ulos vaikeasta tilanteesta.
Ratkaisu olisi varmasti jonkinlainen kompromissi edellä mainituissa kolmessa asiassa, jonka kaikki voisivat hyväksyä ja johon kaikki olisivat varmasti yhtä tyytymättömiä.
Työmarkkina-asioissa kannattaisi muistaa vanha viisaus, jonka mukaan ei kannata hakea selkävoittoa, pistevoittokin on riittävä.
Ympäröivän maailman geopoliittinen tilanne on erittäin epävakaa, epävarma ja täynnä haasteita. Kannattaako elinkeinoelämän ja työnantajien maan hallituksen suosiollisella avustuksella hakea selkävoittoa työntekijöitä edustavasta ay-liikkeestä?
Vastaan edesmenneen isoäitini viisailla sanolla, että asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä riitelemällä vielä huonommaksi saa.
Hallituksen linja työ- ja sosiaalilainsäädännön uudistamisessa on osoittautunut ideologiseksi ja erittäin kovaksi. Työntekijöiden ainoa mahdollisuus omien oikeuksiensa puolustamisessa on ollut poliittisten mielenosoitusten ja työtaistelujen tie. Niitä on nähty viime syksystä alkaen ja tullaan mahdollisesti näkemään myös jatkossa, jos hallitus ei suostu neuvottelemaan valitsemiensa keinojen toteuttamisesta.
Juuri nyt arvioiden hyvin suuri todennäköisyys on, että maan hallitus vie uudistukset läpi suunnitellusti ja lakimuutokset astuvat voimaan. Jos näin tapahtuu, poliittiset työtaistelut päättyvät aikanaan.
Varmaa on, että tällä kaikella tulee olemaan seurauksensa syksyllä alkaviin sopimusneuvotteluihin. Todennäköisesti tällä on myös pitempiaikaisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Väestöryhmien välinen vastakkainasettelu saattaa kasvaa luoden hedelmällistä maaperää kasvavalle populismille ja erilaisille ääriliikkeille. Siihen me emme ole Suomessa tottuneet.
Poliittisten lakkojen arvostelijat ja niiden rajoittamista vaativat perustelevat näkemystään demokratian toteutumisella ja vaaleissa valitun eduskunnan oikeudella tehdä päätöksiä enemmistön äänin, vähemmistön näkemyksistä piittaamatta.
Onko todella niin, että demokratiaa voidaan tulkita enemmistöhallituksen vallankäytöksi ilman mahdollisuutta ajatella toisin? Jos näin on, silloin on perusteltua kysyä myös, mikä on seuraava askel enemmistön vallankäytössä kansalaisyhteiskuntaa vastaan?
Eilen oli taas se päivä vuodesta, kun aurinko siirtyi eteläiseltä taivaalta pohjoiselle, valo voitti pimeyden ja päivä yön. Kevät etenee ja mielet valtaa hyvän olon tunne, kun päivä pitenee ja kesä lähenee. – Kaiken pitäisi olla parhain päin, olemmehan me maailman onnellisin maa. Olemmehan?
Antti Palola
P.S. Vastoin julkisuudessa esitettyä tietoa totean, että jatkan STTK:n puheenjohtajan tehtävässä ja että saatte jatkossakin minulta näitä kausikirjeitä😉.