Siirry sisältöön

YT-valtuutetun elämää: Voiko "Pojat ovat poikia" tarkoittaa jotain parempaa?

Tässä blogissa Kelan yt-valtuutetut kertovat edunvalvontatyöstään KthLiiton jäsenten hyväksi.
19.11.2026 09:06

Kansainvälistä miestenpäivää vietetään 19. marraskuuta, ja tämän vuoden teemana on ”Pojat ovat poikia”. Teema herättää varmasti ajatuksia ja ehkä hieman ristiriitaisiakin tunteita, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan, millaisia odotuksia miehiin kohdistuu nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä.

Tällä kertaa juttusille istahti KTH-liiton jäsen Ville Rusanen, joka työskentelee Kelassa perhe-etuuksien parissa. Keskustelimme ammattiliiton merkityksestä, miesten hyvinvoinnista, työelämän haasteista sekä siitä, miten työpaikoista voitaisiin rakentaa entistä avoimempia, turvallisempia ja yhdenvertaisempia kaikille.

1. Kerro lyhyesti itsestäsi, työstäsi ja siitä, kuinka kauan olet ollut KTH-liiton jäsen.
– Ville Rusanen, ikää kertynyt 40-vuotta. Teen Kelalla perhe-etuuksia, etuudet lapsilisä ja elatustuki eli olen etuuskäsittelijä/ratkaisuasiantuntija. KTH-liiton jäseneksi liityin muistaakseni ensimmäisenä työpäivänäni Kelassa, joka oli marraskuussa 2015.

2. Mikä sai sinut aikanaan liittymään ammattiliittoon?

– Itselle on aina ollut selvää se, että ammattiliiton kautta turvataan työntekijän oikeudet ja olen yleensä liittynyt aina sen liiton jäseneksi missä olen töissä ollut, koska työpaikka/-alakohtainen liitto hoitaa ja ajaa asioita, jotka vaikuttavat omaan työhön. Aika lailla tämä mentaliteetti ja ajatus on iskostettu minuun vanhempieni kautta jo nuorena.

3. Mikä merkitys ammattiliitolla on ollut omalla työurallasi?

– Varmasti suorin ja yleisin vaikutus on ollut liiton neuvottelemat palkankorotukset, jotka ovat tulleet nykyisessä työpaikassa aika lailla vuosittain. Muuten olen saanut näkemystä ja osaamista liiton työtehtävistä ja toiminnasta, kun olin yt-varavaltuutettuna KTH-liitossa vuosina 2021–2024. Pääsin osallistumaan kokouksiin, olemaan mukana suunnittelemassa ja ajamassa asioita Kelan toimihenkilöiden puolesta.

4. Mitä tämän vuoden miestenpäivän teema ”Pojat ovat poikia” merkitsee sinulle?

– Pakko myöntää, että ensimmäisen kerran kuultuani teeman nimen, nousi hiukan niskakarvat pystyyn, koska ”pojat on poikia” heittoa on käytetty monesti selittämään huonoa ja häiritsevää käytöstä ja vähätelty esim. seksuaalisen häirinnän uhrien asemaa tai vähemmistöihin kohdistuvaa epäasiallista toimintaa.

Mutta tarkemmin ajatellen teema on aika nerokas tämän mielleyhtymän vuoksi. Mitä on ”pojat ovat poikia” -heitto nykymaailmassa ja varsinkin negatiivisen yhteytensä vuoksi. Olisiko se mahdollista valjastaa/muuttaa positiiviseksi asiaksi, jolla kuvataan käytöstä ja tapaa toimia työyhteisöissä ja yhteiskunnassa? Missä toisten kohtaaminen tasa-arvoisesti, kunnioittavasti ja erilaisuuden hyväksyminen sellaisenaan on itseisarvo ilman, että sitä pitää perustella tai sitä ei odotettaisi.

5. Millaisia odotuksia tai paineita miehet kohtaavat tämän päivän työelämässä?

– Niin sanottu kapea miehen malli on yksi isoimmista odotusten ja paineiden luojista mielestäni. Tunteita ja heikkoutta ei näytetä, asioista pitää selvitä itsenäisesti ja apua ei pyydetä, pitää olla tietynlainen käytökseltään ja mielellään six pack ja maskuliininen habitus. Nämä istutetaan moniin jo pienestä pitäen useista eri lähteistä. Monet voivat kokea, ettei heillä ole paikkaa tai mahdollisuutta olla oma itsensä tässä tiukassa raamissa tai sulkevat osia itsestään sen vuoksi. On meidän itsemme vastuulla auttaa itseämme ja muita haastamaan näitä käsityksiä ja odotuksia mitä yhteiskunta ja maailma on asettanut, koska ilman sitä muutosta parempaa ei voi tapahtua.

6. Puhutaanko miesten jaksamisesta, hyvinvoinnista ja mielenterveydestä mielestäsi riittävästi työpaikoilla?

– Ei tarpeeksi ja keskustelun määrä & asian huomioiminen riippuu hyvin paljon työpaikasta. Tässäkin mukana on se stigma, että oman vajaavaisuuden ja avun hakeminen on ensinnäkin todella kova paikka monelle ja kuinka se työyhteisössä tai työpaikalla nähdään.

Näen, että ainoa tapa kohdata ja käsitellä näitä asioita ja mielellään ennakoivasti on se, jos työpaikalla on avoin ja psykologisesti turvallinen keskusteluympäristö. Onko todellista mahdollisuutta avata omaa tilannetta työtovereille tai esihenkilölle, oletko itse sellainen henkilö, jolle työkaveri voisi asiasta kertoa vai onko se viime kädessä työterveys, johon voidaan hakeutua vasta, kun tilanne on jo kehittynyt liian pitkälle.

7. Mitkä ovat mielestäsi suurimmat työelämän haasteet miehille tällä hetkellä?

– Ensimmäisenä mieleen nousevana asiana on se ensimmäisen työpaikan saaminen ja sitä kautta oman ammatillisen identiteetin rakentamisen aloittaminen, koska näköalattomuudella ja työttömyydellä on selvä yhteys. Toisena näen sen, että meidän tulee avata käsitettä ”olla mies” laajemmaksi ja monimuotoisemmaksi eli ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla mies. Kolmanneksi tarvitaan toimia omasta hyvinvoinnista ja mielenterveydestä puhumisen ja esiin tuomisen stigman poistamisen, jotta näihin voitaisiin tarjota apua, kun henkilö ei vielä ole niin sanotusti puhki kulunut ja toipuminen olisi helpompaa.

8. Miten KTH-liitto voisi entistä paremmin edistää miesjäsentensä työhyvinvointia, työkykyä ja yhdenvertaisuutta?

– Olemalla läsnä ja helposti lähestyttävä. Mahdollisten teemailtojen, webinaarien järjestäminen ja totta kai ajamalla muutoksia, jotka itsessään helpottavat ja rakentavat työpaikkaa psykologisesti turvallisempaan suuntaan.

9. Mitä työelämässä pitäisi kehittää, jotta se olisi turvallisempi ja reilumpi kaikille?

– Tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta esimerkiksi vähemmistöjen asemaa työpaikalla voidaan parantaa. Tarvitaan tarkemmat määritykset siihen mikä on epäasiallista ja häiritsevää toimintaa. Ensimmäisen työpaikan saaminen ja sitä kautta yhteiskuntaan osallistuminen tulisi olla mahdollista kaikille riippumatta taloudellisesta tai sosiaalisesta asemasta. Erilaisuus ja monimuotoisuus tulee nähdä vahvuutena ja organisaatioiden menestyksen avaimena.

10. Mitä neuvoja antaisit työelämään tuleville pojille ja nuorille miehille?

– Älä luovuta ensimmäisen, toisen tai sadannen kieltävän vastauksen saatuasi. Sinun arvosi ei määrity sen mukaan oletko töissä, hakemassa töitä vai muussa elämäntilanteessa. Kohtele kaikkia myös itseäsi kunnioittavasti, arvostavasti ja hyväksy erilaisuus. Osoita olevasi luottamuksen arvoinen ja työskentele viisaasti omista lähtökohdistasi. Keskustele ja tuo ajatuksia esiin ennemmin, kuin pidät asiat sisälläsi. Työ ei ole koko elämä, vaan osa sitä. Vapaa-aikasi on arvokasta ja se auttaa jaksamaan arjen tohinoita.

11. Mitä Kansainvälinen miestenpäivä merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?

– Pidän sitä hyvänä hetkenä itsepohdinnalle ja -tutkiskelulle siitä kuka ja mitä olen. Olenko osa ongelmaa vai olenko pyrkinyt olemaan osa ratkaisua.

Lopuksi

Jos saisit muuttaa yhden asian suomalaisessa työelämässä, mikä se olisi?

– Yhteiskunnallinen hyöty (esim. opettajat, terveydenhuolto) määrittäisi henkilön palkan määrän ja sen kuinka paljon yhteiskunta käyttää varoja kyseiseen toimintaan, eikä se mikä asemasi on tai miten paljon olet onnistunut luomaan varallisuutta firman kassaan tai säästämään kustannuksissa.

Villen vastauksissa nousee vahvasti esiin ajatus siitä, että työelämässä pitäisi olla enemmän tilaa erilaisille tavoille olla ihminen ja mies. Avoin keskustelukulttuuri, toisten kunnioittaminen ja mahdollisuus pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee, ovat asioita, joista hyötyvät lopulta kaikki työyhteisön jäsenet.

Tämän vuoden ”Pojat ovat poikia” -teema haastaa pohtimaan vanhoja käsityksiä uudesta näkökulmasta. Entä jos sanonta ei olisikaan tekosyy huonolle käytökselle, vaan muistutus siitä, että jokainen saa kasvaa omaksi itsekseen ilman ahtaita rooliodotuksia?

Kiitos Villelle ajatuksia herättävästä haastattelusta ja hyvää Kansainvälistä miestenpäivää kaikille jäsenillemme!

Terveisin:

Riikka Sohlman 

Perustoimeentulotuenpalveluyksikkö 
ratkaisukeskus 2:n ja tukikeskuksen yt-valtuutettu